Millaisia kokemuksia kämppiksistä?
Oletteko sopineet jotain käytännön asioista?
Kiinnostaisi kuulla niin hyviä kuin huonompiakin kokemuksia. Kiitos vastauksista.

Mulla ollu ihan vitun ärsyttäviä kämppiksiä.
Ei siivoo jälkiään, jättää kaikki lojumaan.
Järjestää ihan vitun isoi kikkereit :D

Et onneeeee :DD:D:D

Sama täällä. Omat kämppikseni ovat muuten ihan mukavia, mutta siisteydessä jää toivomisen varaa. Nimimerkillä Ahdistunut Siisteysneurootikko. Varsinkin toinen kämppis pitää välillä aika äänekkäitä pirskeitä, eikä kumpikaan vaivaudu tiedottamaan etukäteen, jos on vieraita tulossa, että voisi järjestää itsensä muualle. Toisaalta en ehkä kyllä itsekään ole maailman paras kämppis. Rytmini on aika epäsäännöllinen ja olen välillä tajuttoman kömpelö, joten en ihmettelisi jos kämppikset ovat useampana yönä heränneet kiroiluuni sen jälkeen kun olen tyyliin lyönyt varpaani johonkin.

törkeän vittumainen kämppis oli. suosittelen yksiön etsimistä vaikka yksityisiltä ennen kuin koasilta sitten tarjotaan.

Kolmen kanssa riitaa (yksi metelöi, yksi oli sottapytty ja kolmas mielisairas... oikeasti). Kämppiksiä ollut (ja kimppakämppäkavereita) noin 15 vuotta elämästä... taitaa tulla satoja. Olen asunut myös ns. kolhoosityyppisesti mm. ulkomailla.

Joten yleensä tulee toimeen. Joustettava toki on.

P.S. Myös sinä itse voit olla se vaikea kämppis. (Mm. siivousneurootikko bakteerihysteerikko on kaikkien kanssa mahdoton kämppis).

ihan eka kämppis oli todella ystävällinen, kiltti ja huomaavainen, mutta otti ehkä nokkiinsa meikäläisen menemisistä. mikä on siis ihan hölmöä, koska se kämppis ei ole sinusta vastuussa millään lailla, sinun menemisesi ja tulemisesi ovat sinun oma asiasi.
toinen kämppis on siivoton ja kaikki maalaisjärjellä pääteltävät asiat tuntuvat täysiltä mahdottomuuksilta. kierrätys ei luonaa sitten millään vaikka kuinka kädestä kiinni pitäen näyttäisi miten se menee jne. aamuisin ei välitetä olla hieman hiljempaa, kun tietää, että toinen nukkuu vielä. hakataan kaappien ovia ja kattiloita yhteen tyyliin. että sellasta, toivottavasti se yksiö tulee ja pian, sillä tässä räjähtää pää.

viimeksi ollut oma kämppikseni oli ihan ok. Ainut mikä ärsytti oli jatkuva siivoaminen ja mulkoilu kun en itse ollut joka päivä luutun varressa kiinni. Ikäeroa oli sen verran että ei oltu kauhean läheisiä. Nyt hän muutti heinäkuun alussa pois, joten koko solu itselläni. Toivottavasti ei tule ketään tilalle :D

Myönnän toki että itsessänikin on vikaa, sillä olen toivottoman aamu-uninen mikä haittaa koordinaatiokykyä joten kolistelin armottomasti joka aamu.

Pian oma yksiö<3

Molemmat kämppikset oli ihan ok, mutta vitutti elää jonkun suht' tuntemattoman kanssa samassa kämpässä. Saas nyt nähdä tuleeko uusi ensi kuuksi vai vasta syyskuuksi. Toivottavasti jälkinmäinen, niin ei tarvitse nähdä sitä kuin vilaukselta kun muutan yksiöön ja toisaalta voin hyppiä tämän kuun alasti kämpässäni.

Asuin puoli vuotta kolmen hengen solussa, en KOASilla tosin, mutta kaippa ne ihmiset on samanlaisia muuallakin ;)

Yksi kämppis oli siivousneurootikko, ahdisti kovasti, kun en itse ole kovin innokas siivoamaan. Hän useasti mm. heitti muiden kämppisten ruokia pois, kun olivat menneet "vanhaksi", vaikka oikeasti olivat aivan syömäkelpoisia. Syynä tähän siis oli mm. se, että jääkaappi alkaa haisemaan ja home leviämään hänen ruokiinsa..

Muut kämppikset oli oikein mukavia ja näkymättömiä.

Yhdyn täysin siis tuohon, että siivousneurootikko on vaikea kämppis kenelle tahansa - mun mielestä soluun tullessa kannattaa pitää mielessä ettei muut tanssi sen oman pillin mukaan, ja sotkua tulee AINA.

Kannattaa kai sopia siivousjärjestelyistä, tiskeistä, wc-paperin hankkimisesta etc..ettei jää yhden ihmisen kontolle.

Miten se sosiaalinen puoli, en tarpeeksi tunne suomalaista kulttuuria. Ootteko paljon tekemisissä käppisten kanssa vai ootteko vieraita toisillenne?
Mua mietityttää vaan, olenko mä ärsyttävä, kun yritän jutella kämmpiksen kanssa,onko sit parempi jättää rauhaan?

Mitä oon katsonu noiden tyttöjen soluasumista, niin nehän on kuin siskoksia keskenään. Kaikki tunteet jaetaan, tavarat ja ruoat jaetaan. Päivän menot hölötetään pilkuntarkasti. Vieraat otetaan vastaan kaksin. Varmaan nukkuvatkin yhdessä.

Siinä olisi jätkille vähän miettimistä. Lähestyisikö kämppistä vaiko eikö.

Vähän hankala on se semmonen kämppissuhde tuntemattoman kanssa. Oon todennu, että en välttämättä halua asua 'ystävän' kanssa - koti on koti, joskus on kiva olla ihan omassa rauhassa, ilman kavereita :D

Mutta jos kemiat natsaa niin mikseipä sitä vois ystävystyä!

Hyvä se on joskus jutella jotain, mutta jos huomaa ettei kämppistä kiinnosta niin parempi olla hiljaa. Joskus on kiva viettää aikaa yhdessä..riippuu ihan mimmosia kämppiksiä sattuu :) Itellä on ollu kämppiksinä "luokkakavereita", koin sen jotenkin hankalana. Päivät ensin koulussa yhdessä ja sitten vielä kämpilläkin...

Mulla oli neljä kämppistä - ja tietenkin neljä erilaista kokemusta. Enintään mua ärsytti (suomalainen) kämppis, joka ei ollenkaan osannut lauseita kuten "saisinko...", "häiritsekö sua jos..." jne.

Se käytti mun vedenkeitintä ilman kysymystä ja se ei koskaan kiittänyt. Sillä oli vieraita, muttei ilmoitanut niistä. Se otti muiden ihmisten palautuspuloja ja se ei ostanut vessapaperia. Mutta ehkä enintään ärsyttävä oli se, ettei tämä kämppis koskaan siivonnut vessan jälkeensä. :D Yäk.

Muuten oli muiden kämppisten kanssa hyviäkin kokemuksia ja niistä tuli ainakin yksi uusi ystävä. ;) Eli - mun mielestä on todella hyvää (ja kivaa), kun ihmiset osaa kysyä muista, kun ne sopii asunnon perus-sääntöjä, kun ne ilmoitaa vierailuista - ja kun ne siivoaa vessan. :P

Mullakin oli kerran kämppis joka vei muiden palautuspulloja. Töykeää sanon minä, toisten rahojen varastamista käytännössä! Oli siis sellanen komero mihin niitä laitettiin, tämä kämppis joi vieläpä niin harvoin ja vähän että ei voinut luulla pullojen olevan hänen...ugh!

Itse olin kauhukämppis ehkä sillä tavalla, että eräänä talvena multa lähti kauheasti hiuksia ja wc oli niitä täynnä jatkuvasti..eikä auttanut, vaikka siivosi kun niitä tuli heti lisää :D (muut toki luuli, etten siivoa kun lattiat ja lavuaari oli koko ajan hiuksissa..)

oon asunu ite 3 eri tytön kanssa 2 hengen soluasunnossa. ensimmäinen kämppis oli oikeasti mielisairas josta itse vielä jätti näkyviä todisteita, muutenki todella epäsiisti, ärsyttävintä oli se kun se ei edes tiskannut omia astioitaan pois ja jos tiskaskin, niin jätti kaikki pöydät veden ja vaahdon sekaan ja paskaseksi, jolloin ite oli pakko mentävä sen jälkeen pyyhkimään pöydät, luulis että yli 20 on sen verran järkeä että pyyhkii pöydät tiskauksen jälkeen, eikä ikinä myöskään siivonnut vessaa sitä käyttäessään, minä olin se joka imuroin ja siivosin siellä kun tää oli lukitun oven takana koko päivän, kaiken huippu oli se kun ite oli jossain hermolomalla, niin anto avaimen sen omituiselle poikaystävälle, joka kävi aina siellä kun en ite ollut paikalla, kerran tuli sisään kun luuli mun olleen poissa, oli viimenen kerta ku kävi ku sai puhuttelun. sitten toinen, taas yli 20 tuli toiseks kämppikseks kun edellinen muutti pois, tääkään ei siivonnu koskaan jälkiään, mikä vitutti suunnattomasti, jätti tavaroita lojumaan ympäri kämppää jne. koskaan ei siivonnu ja käytti mun vessapaperit vessasta. ja nyt tää kolmas tääkään ei pyyhi pöytiä tiskin jälkeen, mikä siinä on niin vaikeeta. kertaakaan en oo nähny sen myöskään imuroivan.. ehkä ite oon liian siisti, mut paskan keskellä ei oo kiva asua

Kannattaa varmaan sopia vessapaperin hankinnasta ja siivoamisesta? Ja huomauttaisin ite jos on ongelmia, voihan se olla että jotkut vaan on niin uusavuttomia ettei osaa tiskaamisen jälkeen siivota pöytiä ;-)

Mä ite tykkään imuroida kun oon yksin, niin en häiritse kämppistä. Kerran mulla oli kämppis joka harrasti "raivoimurointia", ihme kun ei seinät halkeillu kun niin paukutti...TOSI mukavaa aamulla! Ja tämähän oli tietty "siisteysintoilija", ite tykkäsin että kerran viikossa imurointi riittää. Ilmeisesti hän sitten suuttui minulle, kun en aina jaksanu/ehtiny raportoida siivoamisiani ennen kun tyttö oli jo raivoimuroimassa :D (Ja minuaki sitten harmitti, kannattaa tsekata onko lattiat puhtaat ennenkun alkaa imuroimaan...tai kysyä)

Joo vi**u mulla oli niinku kerran yks kämppis jolla oli leukemia. Vittuilin sille siitä aina kun näin ja vedin joka päivä turpaan niin että tukka lähti. Vi**u pitää olla ihme tyyppi jos tulee leukemoimaan MINUN asuntooni ja ei elä minun tekemieni sääntöjen mukaan.

lOl vikalle viestille... mut muuten sympatiat näille, joille on tullut kaameita sottapyttyjä asuinkavereiksi, tiedän tunteen :) Noh, jossain vaiheessa se muitten sotkujen siivoaminen päättyy ja sit voi olla iloisempi ^^

Mulla oli kämppis, joka heitti kaikki tavarat lattialle, jopa rintsikat löytyivät joskus ulko-oven edestä. Sit se söi minun ruokia, ei salaa, vaan ihan avoimesti, jos jääkaapissa on ollut 2 jugurttia, niin seuraavana päivänä vain yks (!). Sitten kun mä yritin puhua asiasta, se kielsi kaiken. No onneksi hän muutti pois ja emme asuneet yhdessä kuin 2 kk.

Ekan kämppiksen kanssa oltiin kavereita jo ennen soluun muuttamistani. Välit ovat myöhemmin hajonneet muista syistä kuin yhteisasumisesta. Toinen oli hiljainen, todella vähän kämpällä aikaa viettävä opiskelija, jota tuli ikävä kolmannen kohdalla. Kyseessä oli perhanan kovaa Skypeen huutava minua nuorempi ihminen, jonka sotkuja siivosin vielä itsekin poismuuttaessani.

Nyt yksiössä enkä oo vielä ihan vakuuttunut onko tää pieni tila sen oman rauhan arvoinen.

Kummastuttaa tuo kun jotakuta oli ottanut pattiin, että käytetään HÄNEN vedenkeitintä ilman lupaa, ja ei kiitetä. En mä ainakaan menisi koputtelemaan kämppiksen ovelle joka kerta kun haluan käyttää hänen vedenkeitintään ja sit uusintakierros kun pitää käydä kiittämässä. No, ehkä tuossa oli pointtina että pitää sopia saako käyttää toisen tavaroita.
Mä itse luulin, että mulla on maailman hiljaisin kämppis...kunnes sain toisen joka on jos mahdollista vieläkin hiljaisempi. Miten näiden kanssa keskustelee yhtään mistään?! Ja voitte kuvitella niiden keskinäisen kommunikoinnin tason! Mutta, miten te muut joilla on epäsososiaaliset kämppikset, olette keskustelleet käytännön asioista? Mä oon miettinyt et pitäiskö ottaa käyttöön joku lappusysteemi jos se suun avaaminen ja puhuminen on toisille noin vaikeaa:O Mulla on välillä sellainen hitlerimäinen olo, että minä keksin kaikki "säännöt" ja muilla ei ole koskaan mitään vastaansanomista tai omia ehdotuksia mistään asiasta. Vaikka mä keksisin jonkun päättömän säännön, että tästälähtien meillä ei saa käydä kaverita kylässä (näillä ei kyl semmosia olekaan) niin se varmasti menis näille kahdelle läpi!

Parhaita ovat nämä teinit, jotka pitävät soluasuntoaan jonain puumajana, jossa kaikki kaverit voivat käydä mielin määrin.

Mutta kaverit on kivoja ja sosiaaliset suhteet parantaa mielenterveyttä joka soluasumisikäisillä nuorilla tuntuu usein olevan heikolla pohjalla. Kiitos suomalainen kulttuuri. Itse imuroin kerran kuussa, silloin työn jäljen todella näkee

^^ Mitenhän mahtaa olla nuo teiniseuran vaikutukset mielenterveyteen. No, ei ainakaan ole draamasta puutetta.

Tuntuu joltiseenkin hölmöltä koettaa kokkailla jotain jauheliha-makkara-salaattia, kun teinit seilaavat jatkuvasti parvekkeelle vetämään poskareita, ja sitten painelevat vessaan yskimään.
En ole epäsosiaalinen ihminen, itse asiassa kyseiset teinit tuntuvat välttelevän minua enemmän kuin minä heitä, mutta ei tuollainen meno saa tätä koppia tuntumaan kodilta. Vessaakaan ei kiinnosta siivota, kun kaikkia ei ole opetettu kotona pissimään ja pesemään käsiä.